Toinen viikko kolmatta jaksoa alkaa olla oman opetukseni kannalta lopussa, sillä huomenna minulla on opetukseton päivä. Opiskelijoilla on aikaa sunnuntaihin asti tehdä viikon verkkotehtäviä. Suljen toisen aiheen maanantaina, ja myöhässä palautetut saavat vain pisteen töistään. Avasin uudelleen myös viime jakson kurssit rästiläisille. Kurssit suorittaneet poistin kokonaan. He näkevät numeronsa WinhaWillestä. OHR-kokouksessa sain eilen tietoa siitä, kenellä on HOJKS ja kenen ei tarvitse olla minun kursseillani aiempien suoritusten vuoksi.

Toinen jakson viikko alkaa hyvissä merkeissä. Vain kaksi opiskelijaa on jäänyt jälkeen tavoitteista. Muiden osalta verkko-opinnot ovat käynnistyneet mallikkaasti. Viime viikolla torstai oli vapaa, mutta tämä viikko on kokonainen. Ensi viikolla taas menetetään työ-torstai, koska tuolloin on koko päivä joulupuuhia. Eniten puuttuvat torstait vaikuttavat SÄS11B:n valinnaiseen kurssiin, jonka sulkeutumaika siirtyy aina seuraavaan viikkoon. Tästä hyötyvät myös muut Valinnaisen yhteiskuntatiedon ottaneet.

Viime jakson rästiläisiä kehotetaan suorittamaan rästit pois ennen joulua, jotta he ehtisivät saada todistukseen nollat pois.

Kolmannessa jaksossa on kolme valinnaista kurssia: valinnainen yhteiskuntatieto, Oman elämän hallinta ja Monikulttuurisuus sekä Ympäristötieto. Pakollisina kursseina on tarjolla Yhteiskuntatieto ja Taide ja kulttuuri. Jokaisella kurssilla on aikamoinen määrä opiskelijoita. Kehotan kaikki suorittamaan työt ajallaan. Myöhästyneistä palautuksista rankaisen vähentämällä pisteitä. Jotkut tehtävät saattavat jopa mennä kokonaan kiinni. Huomenna koulu loppuu klo 13. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Urakka-projektin päiväkirja
 
1.11.2012

Aloitin työn Fredrikinkadun UFF-liikkeessä. Ensimmäinen aamu oli katastrofaalinen, sillä yksi työntekijä oli ilmoittautunut sairaaksi, ja paikalle tuli sijainen Gustavo, joka oli ollut kymmenisen vuotta aiemmin UFF:llä töissä. Lisäksi aamuvuorossa oli nuori tyttö, joka oli toista viikkoa töissä peruskoulun jälkeisen ammattiopintoihin valmistavan koulutuksen harjoittelussa.  Emme löytäneet liikkeen alakerran kaikkien osien valokatkaisijaa, joten toimimme osan päivää pimeässä. Koska Gustavo oli ainoa, joka sai käyttää kassaa, jouduimme vuorottelemaan kassalla ilman oikeutta ottaa rahaa asiakkailta, mikä oli vähän hassua.

Gustavo ei osannut sanoa, mitä minä voisin tehdä, joten lajittelin aluksi vaatteita värien mukaisiin ryhmiin, mikä on UFF-liikkeissä tärkeää. Sitten napitin satamäärin blazereita, takkeja ja paitoja. Taukoja ei näyttänyt olevan lainkaan. Puolen päivän aikoihin selkää alkoi jo särkeä.

Vakituinen työntekijä Maria saapui klo 12. Sain vihdoin tauon ja lähdin kaupungille syömään. Tauko oli vain puoli tuntia, sillä työaikani on tässä projektissa arkisin klo 9-17, johon kuuluu ruokatauko.  Maria vihdoin esitteli minulle myymälän. Sain ensi tehtäväkseni purkaa  tangolta asiakkaiden sovittamia vaatteita ja viedä ne omille paikoilleen.  Myymälässä on useita osastoja kahdessa kerroksessa: trendiosasto, Tiroli-osasto, miesten osasto, isojen naiskokojen osasto, urheiluvaatteet, lasten vaatteet, alusvaatteet ja asusteet. Trendivaatteet oli merkitty koodilla J, isot koot B ja muut olivat normaaleja vaatteita, jotka piti viedä paikoilleen kankaan ja värin mukaisesti. Huomasin, että en osannut jakaa miesten ja naisten paitoja oikein ja Maria neuvoi,  että napitus on eri päin eri sukupuolilla. Myös farkkujen sukupuolen mukainen päättely oli vaikeaa.

Illaksi tuli vielä viides työntekijä, mutta harjoittelijatyttö ja Gustavo poistuivat klo 15, joten minä jäin aamuporukasta ainoaksi vielä 2 tunniksi. Lajittelun lisäksi laitoin hälyttimiä tirolilaisiin vaatteisiin ja vastaavasti purin hälyttimiä B-osaston vaatteista.  En saanut istua kuin 20 minuuttia koko 8 tunnin aikana, joten sekä jalat että selkä olivat niin kipeät päivän päätteeksi, että jouduin ottamaan kaksi särkytablettia ja laittamaan polviin myös kipua hoitavaa salvaa.

2.11.

Perjantai-aamuna kuulostelin, miltä selkä ja polvet tuntuivat, ja kipua ei ollut. Tein koiran kanssa aamulenkin ja lähdin bussilla keskustaan. Ruuhka-aikana matka kestää 45 minuuttia eli en voita paljon normaalista työmatkastani Heikinlaaksosta Järvenpäähän (1 tunti), vaikka teen sen bussilla, junalla ja toisellakin junalla.

Aamulla jatkoin magneetin avulla hälyttimien poistoa. Poistin hälyttimet tirorilais-vaatteista, jotka olivat olleet myymälässä kauan sekä osasta trendivaatteita, sillä myös eilinen harjoittelijatyttö teki samaa työtä.  Hälyttimen poisto on joskus vaikeaa, sillä jotkut hälyttimet eivät vain millään irtoa, vaikka kuinka yrittää.  Tuntui nololta jättää osa hälyttimistä vakituisten poistettaviksi. Maanantaina alkaa 7 euron alennusmyynti, ja sitä varten koko myymälän hälyttimet poistetaan.

Sitten kannoin mallinuken osia yläkerrasta alakertaan, vein sovitettuja vaatteita paikoilleen ja napitin taas auki jätettyjä sovitettuja vaatteita. Miesten osastolla oli takkeja sovitettu tosi ahkerasti, koska melkein kaikki vetoketjut tai napit olivat auki. Sovittamista seuratessa on kiintoisa huomata, että samat vaatteet pääsevät tavan takaa sovitukseen, mutta päätyvät taas hyllytettäviksi.  Ne ovat varmaan kivan näköisiä mutta huonosti istuvia.

Asiakaskunta on heterogeenistä: Ulkomaalaisia on paljon.  Olen kuullut eri Afrikan ja Kaukoidän kieliä, espanjaa, venäjää, viroa, englantia ja saksaa. Nuoret etsivät 60-80-luvun muotia, juhla-asuja sitseihin tai muihin bileisiin, Halloween-naamiaisiin  ja arkeenkin. Myös varhaisessa keski-iässä olevilla naisilla ja miehillä tuntuu olevan teemajuhlia, joihin etsitään James Bond -solmiota, 70-luvun housuja ja paitoja sekä mekkoja. Varsinkin nuoret tytöt näyttävät nauttivan eri asuista ja naureskelevat toisilleen pukukopin edessä. Isot koot ovat myös ahkerasti sovituksessa, mutta eniten sovitetaan trendi-osaston vaatteita.

Tänään tuli kuorma ”uusia” vaatteita takahuoneeseen. Lasti saapuu kuulemma kerran viikossa. Takahuone oli mielestäni jo ennestään täynnä vaatteita ja vaatemäärää katsoessa suhde omiin vaatteisiin muuttuu. Kotona kysyttiin, eikö tee mieli itse ostaa vaatteita ja huomasin, että päinvastoin tulee tunne siitä, että omat vaatteet kannattaa käyttää kunnolla loppuun, eikä laittaa niitä kyllästymisen jälkeen keräykseen, jotta saa taas uutta. Kun on oma tyyli, samoja vaatteita voi käyttää vuosikaudet.

Maria sanoi, että koska olen 8 tuntia, saan tästä lähtien pitää myös 2 X 15 minuutin kahvitauon. Se auttoi selkää ja jalkoja jaksamaan eilistä paremmin. Aionkin vastaisuudessa pitää tauot klo 11, 13 ja 15. Maria myös valitteli, että joutui antamaan niin tylsiä töitä, mutta totesin, että ei minua haittaa, jos työ on tylsää, koska olen tutustumassa siihen, mitä työ nykyään oikeasti on. Hänen  mukaansa kiire on koko ajan lisääntynyt ja yhdyn näkemykseen. Se on varmasti totta.

Tänään töissä oli sama eilinen porukka, mutta illalla tuli kolme tyttöä neljän aikaan tekemään vuoroa klo 20:een asti. He lienevät lisärahaa tienaavia opiskelijoita?

5.11.

7 euron alennuspäivät alkoivat. Raahasin myymälään painavia kenkälaatikoita ja asettelin kengät hyllyille. Lisäksi laitoin tankoon farkkuja, jotka sitten siirsin myymälään näytteille. Näinä alennuspäivinä tuotteita ei hinnoitella lainkaan, vaan ne tuodaan suoraan myymälään, koska hinta on joka tapauksessa 7 euroa. Tuotteiden määrä kuitenkin lasketaan ja laitetaan seinällä olevaan taulukkoon.  ”Kotari” tarkoittaa verhoja, peitteitä ja muuta kodin tavaraa ja ”sälä” hattuja, kravatteja ja kaulaliinoja. Sovitukseen tuli eniten talvitakkeja.  Myös kengistä oltiin kiinnostuneita, mutta niitä ei mennyt kovin paljon. Taas tuli kaksi minulle uutta työntekijää. Asiakkaista jäi mieleen ensimmäistä lapsenlastaan odottava nainen, joka haeskeli äitiysvaatteita tyttärelleen ja mies, joka pyysi minua sovittamaan takkia. Hän halusi varmistaa, että se on kokoa 38. Sanoin olevani kokoa 36. Takki olikin minulle iso, joten mies otti sen.

Myymälässä soitettavan musiikin valitsee henkilökunta. Tänäänkin soi jatsia.

 Jalat olivat niin kipeät päivän päätteeksi, että olin vähällä itkeä kotimatkalla.

6.11.

Nyt myytiin kaikki 6 eurolla. Opin hinnoittelun perusteet. Vaatteen hinta määritellään merkin ja laadun mukaan. Hintahaarukka saattaa olla laaja ja kuulemma henkilökohtainen siten, että joku henkilökunnan jäsen laittaa korkeampia hintoja kuin joku toinen. Taas tuli minulle uusia kasvoja töihin. Aika meni myymälää siivotessa eli sovitettujen vaatteiden takaisin paikoilleen viennissä, pudonneiden vaatteiden nostamisessa sekä napittamisessa.  Kuuden euron myyntiin otettiin takahuoneesta paitoja ja neuleita.
Olin taas klo 9-17 töissä ja toista polvea särki kunnolla päivän päätteeksi.

7.11.

Toinen kuuden euron päivä käynnistyi.  Poimin isoista laatikoista takahuoneessa alaosia eli housuja ja hameita, laitoin ne tangolle ja vein myymälään, jossa lajittelin niitä lajityypin ja värin mukaan esille. Myös miesten vaatteita laitettiin lisää myyntiin. Asiakkaita oli taas paljon, joten paikalleen kannettavia vaatteita riitti koko päiväksi.  Edelleen jotkut samat vaatteet pyörivät sovitettavien suosikkina, mutta palaavat taas paikoilleen vietäviksi. Taas ilmaantui minulle uusi tyttö iltavuoroon. Myymälänhoitaja kiitti minua kaksikin kertaa sekä myymälän siisteydestä että työpanoksesta. Siitä tuli hyvä mieli, sillä en todellakaan istunut yhtään muuta kuin luvatut kaksi kahvitaukoa ja lounaan ajan puoli tuntia.

Jollei sauna, viina ja terva auta, tauti on kuolemaksi. Jouduin saunomaan ja sivelemään polviin särkyä hoitavaa voidetta. Työ on kivaa, mutta ruumis ei tahdo kestää tai tottua.

8.11.

Otin kameran mukaan kuvatakseni työpaikkaa ja sainkin joitakin hyviä otoksia myymälästä, takahuoneesta ja sosiaalitilasta. Tänään myytiin 5 eurolla vaatteita ja 20 eurolla sai ostaa viisi kappaletta. Säpinää riitti. Vein ”sälää” yläkertaan ja miesten osastolle eli kravatteja, hattuja, vöitä ja huiveja. Niiden määrä oli 73. Lisäksi kasasin tangolle yläosia ja alaosia ja sijoitin niitä myymälän ahtauteen.  Näinä halvan tavaran päivinä takahuoneesta kuskataan kakkosluokan vaatteita lisäksi myymälään. Yhden euronkin päivän jälkeen jää noin 2000 vaatetta palautettaviksi keskusvarastoon.

Myymälän vastaavan Henna kertoi, että kerätyistä vaatteista erotellaan ensin Afrikkaan menevät ja sitten myymälöihin tulevat tuotteet. Vain noin 10 % vaatteista on myymäläkelpoista. Osa vaatteista menee lumppuihin ja osa ulkomaisille tukkumyyjille.  Myymälään saapuvat tavarat lajitellaan Klaukkalan keskuksessa miehien, naisten, lasten tavaroihin ja ykkös- ja kakkoslaatuun.

9.11.

Olin vatsataudissa ja myös paha ihottuma nousi kasvoihin ja käsiin. Soitin ennen yhdeksää töihin, että olen sairaana. Fredan myymälässä on vain neljä vakituista myyjää. Lisäksi on ekstraajia ja osa-aikaisia työntekijöitä.  Ilmankos tuntuu, että uusia kasvoja tapaa joka päivä. Nyt tulevana sunnuntaina myymälä on kiinni, joten neljän euron päivät ovat lauantaina, jolloin en ole töissä, ja maanantaina.

12.11.

Tämä työviikko alkaa huonosti, sillä viikonloppuna sairastin sekä vatsataudin että sain ihottumaa käsiin ja kasvoihin. Tiedä en, mutta epäilen, kuten Juice laulaa, että oireet johtuvat työstä. Luultavasti vaatteissa on myrkkyjä ja ne ovat aiheuttaneet allergisen reaktion. Katsotaan, miten tämä uusi päivä sujuu. henna ihmetteli, ettei minulle ollut sanottu käsineiden käyttämisestä. Otinkin heti käsineet käyttöön ja pidin niitä koko päivän. Ihan hyvin myös vetoketjujen ja nappien sulkeminen onnistuu hanskoillakin.

Aamulla laitoin ”uusia” vaatteita tangolle, lisäsin niihin laput ja vein tangot myymälään, jossa sijoitin vaatteet kunkin lajinsa mukaan myymälän eri alueille. Vaatteiden määrä piti kirjoittaa ne sisältäneen pahvilaatikon kylkeen. Loppupäivän siivosin myymälää eli palautin sovitetut vaatteet oikeille paikoilleen, nostelin maahan pudotettuja vaatteita ja laitoin henkarit uudelleen vaatteisiin, jotka oli heitetty tankojen päälle. Lisäksi neuvoin asiakkaita suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Ihmiset ostivat kasoittain vaatteita, sillä kaikki myytiin joko neljällä eurolla tai 20 euron settinä, johon sai valita kuusi vaatetta.  Päivän ärsyttävin ääni oli, kun farkut irtosivat henkareistaan ja putosivat lattialle, kun ihmiset selasivat täyteen ahdettuja tankoja.

Illalla piti taas laittaa polviin särkyä hoitavaa voidetta ja ottaa särkytablettikin.

13.11.

Aamulla olin kahdestaan myymälän vastaavan Hennan kanssa vuorossa. Gustavo saapui kymmeneen.  Hän, joka tulee aamuvuoroon, joutuu pesemään vessan, sosiaalitilat, takahuoneen ja siivoamaan myös sekä yläkerran että alakerran myymälän. Aamuvuorolainen tulee jo seitsemän maissa, joten asia ei koske minua.

Aloitin aamun purkamalla isosta pahvilaatikosta alennusmyyntiin tilattuja kakkosluokan vaatteita. Laitoin sekaisin laatikossa maanneet vaatteet henkareihin ja henkarit tangolle.  Päivän mittaan myymälän puolelle ilmaantuikin useita tangollisia vielä kolmen euron myyntiin tarkoitettuja vaatteita.  Koska oli niin hyvä alennus, myymälä oli koko päivän täynnä asiakkaista, ja sovituksesta tulevien vaatteiden paikoilleen vieminen ja asiakkaiden maahan tai tankojen päälle ilman vaatepuuta jätetyt vaatteet pitivät minut koko päivän jalkeilla. Tänään oli erityisen paljon venäläisiä asiakkaita, ja epäilimmekin, että kyse on tukkuna ostavista, jotka myyvät vaatteet eteenpäin kotimaassaan.  Jätetyistä henkareista päättelen, että takkeja ynnä housuja meni tänään erityisen paljon.  Silti vielä on myymättä esimerkiksi hyviä nahkatakkeja sekä ihan kurantteja talvitakkejakin, mikä on mielestäni ihme.

Mielestäni myymälässä vallitsee kiva yhteishenki. Työtä on paljon, mutta kaikki ovat uutteria ja oma-aloitteisia. Taidan olla porukan vanhin, mutta ei nuorta polvea voi laiskuudesta syyttää. Jutustelu, milloin siihen on hieman aikaa, on sopuisaa. Jokainen pitää tauot eri aikaan, joten seuranpito jää vähäiseksi. Koen kuitenkin olevani mukana työyhteisössä siinä kuin kauemminkin olleet ihmiset.

14.11.

 Olinkin niin ovela, että otin eilen särkylääkkeen etukäteen, joten selvisin ilman kipua klo 17:een asti. Teen saman tänään.
Eilen oli töissä parikin skismaa, joihin jouduin tahtomattani mukaan. Ensimmäinen oli, kun yksi työntekijä  määräsi minut purkamaan laatikon, jossa oli 79 vyötä ja asettamaan vyöt näytteille yläkertaan. Yläkerran kassalla oli toinen, joka sanoi, etteivät vyöt mahdu yläkertaan ja että minun pitää sanoa se alakerran ihmiselle. Sanoinkin ja tämä meni yläkertaan asiaa selvittämään. Sitten hän tuli alas ja käski minun etsiä yläkerran tangoista kaikki irrallaan olevat nipsuttimet, joihin saa vyöt. Löysin niitä 10 ja kompromissina asetin siis vain 10 vyötä näytteille. Loput saivat jäädä laatikkoon.
 
Toinen selkkaus tapahtui, kun Gustavo purki lastia ja löysi minulle kaksi blazeria ja  suositteli niitä ostettavakseni. Olisin ostanut ne päivän hintaan  3 euroa/ kpl, mutta kassalla Maria sanoi, etten voi ostaa niitä, kun ne eivät ole olleet myymälässä muiden ostettavissa ensin. Olinpa ajattelematon!
 
Myymälään saapui tänään juoppoja ja huumehörhöjä, joten paikalle kutsuttiin vartija järjestystä pitämään. Muutenkin meno oli kaoottista, sillä asiakkaat pudottelivat entistä enemmän vaatteita lattioille ja niiden kerääminen ja uudelleen henkaroiminen vei lähes koko päivän. Kun pääsi myymälän toiseen päähän, joutui taas aloittamaan alusta toisessa päässä. Sain ensimmäistä kertaa laittaa musiikkia, mutta valikoimasta ei löytynyt kuin jatsi-levy, jonka kelpuutin. Toisaalta en usko, että ooppera sopisikaan ostomusiikiksi kuin harvoille.
 
15.11.
 
Otin taas särkylääkkeen etukäteen. Työaika oli se tavallinen klo 9-17. Aamulla jouduin laittamaan ison kasan eilen maahan heiteltyjä vaatteita vaatepuille ja lajittelemaan ne sekä viemään myymälässä oikeille kohdilleen. Anna oli saapunut jo klo 7 tekemään tavallisen siivouksen ja avasi liikkeen klo 9. Gustavokin oli jo alakerrassa vaatteita lajittelemassa.
 
Yhdessä vaiheessa laitoin hälyttimiä ensi viikolla myymälään tuleviin miesten vaatteisiin, mutta muu aika meni juostessa laittamaan vaatteita paikoilleen sovitusten jälkeen ja nostamaan vaatepuille maahan pudonneita tai heitettyjä vaatteita. Oli kahden euron päivä ja aika kului kuin siivillä hirveän kiireen takia.
 
Oli hauska kuunnella asiakkaiden kommentteja. Suurin osa oli mielissään, koska sai ostaa niin halvalla hyvälaatuisia vaatteita, mutta oli niitäkin, jotka valittivat, että laatu on huono tai eivät löydä mitään ostettavaa. Sovituskoppeihin oli varmasti rasittava jonottaa, koska 12 vaatetta sai 20 eurolla, ja monella oli niin paljon käsissään jonotettaessa. Nyt ei ollut kikattelevia teinejä, vaan asialla oltiin tosissaan. Parikin naista etsi löysää vaatetta sukulaisvanhukselle. Eräs asiakas osti hirveän määrän talvitakkeja. Varsinkin venäläisiä ja mustia ostajia oli paljon. Yksi asiakas ehdotti, että palveluun voisi lisätä kehitysmaakahvia myyvän kahviautomaatin, niin vaatteiden katselu olisi rattoisampaa.
 
Työkavereiden kanssa meni mukavasti. Urugualainen Gustavo ja Anna ovat asiakaspalvelussa kassan puolella tosi mukavia ostajille. Hennan ja Marian kanssa käytiin kiinnostava keskustelu kasvissyönnistä ja ruoan eettisyydestä.
 
 16.11.

En muistanut ottaa aamulla särkylääkettä ja se kostautui päivän mittaan sekä selän että polvien särkynä. Tänään paikalla oli perussakki: Gustavo, Henna ja Maria. Myöhemmin saapui myös jo tuttu ekstraaja. Yhdessä vaiheessa laputin vaatteita, mutta muuten päivä sujui siivouksen parissa. Asiakkaita oli kuitenkin odottamaani vähemmän. Maria pyysi minua siirtämään kanssaan trendivaatteet muun myymälän puolelle ja autoin häntä tekemään ruskeasta paperista seinän, jonka takana hän pystyi jo tuomaan esille ensi viikon tavaroita.

Gustavo näytti minulle vaatteiden hinnoittelun perustelapun. Siinä oli laaja luettelo eri vaatemerkeistä ja niiden lajittelu halvoista erittäin kalliisiin. Kuitenkin hinnan laittajan pitää merkin lisäksi katsoa myös tuotteen laatu: onko reikiä tai likaa, puuttuuko napit tai onko vetoketju rikki. Tuo laaja kokonaisnäkemys vasta ratkaisee lopullisen hinnan. Hennan kanssa käytiin läpi UFF:n rekrytointipolitiikkaa. Hän kertoi. että vaatestualan koulutus on valttia työhakemuksessa, mutta työhaastattelu on myös tärkeä. Lisäksi oli kiintoisaa tietää, että UFF tarjoaa hyvät etenemismahdollisuudet aina johtotehtäviin asti vaatimatta jotain tiettyä koulutusra alalle. Itsekin olen huomannut, että vaatetusalaa olisi tärkeä tuntea, koska usein asiakkaat tiedustelevat minulta vaatteiden materiaalista ja pesusta. 

Kaksi ja puoli viikkoa on täynnä. Olen oppinut paljon UFF:n liikkeen toiminnasta. Eniten on yllättänyt tiukka työtahti ja työkavereiden ahkeruus. Pieninkin juttutuokio nostaa syyllisyyden tunteen, että pitää samalla jotain tehdä koko ajan. Silti tunnelma on positiivinen. Ja kyllä, olen sortunut osteluunkin; haalarit, mekko, neule ja blazer.

  Ensi viikolla aion käydä tiistaina Klaukkalassa tutustumassa vaatteiden vastaanottoon ja lajitteluun.

 
 19.11.

Aamulla saapui uusi työntekijä taas. Hän on Emmi, joka tekee TET-harjoitteluaan tämän viikon. Henna oli yksin kassalla, joten minä aloitin Emmin opastamisen hälyttimien laittamisen maailmaan. Kun Anna vielä saapui, Hennalla oli aikaa neuvoa Emmille, missä mikin on. Itsekin tarvitsin kyseisen opastuksen, koska sunnuntaina oli laitettu uudet vaatteet esille ihan uusiin paikkoihin. Trendiosasto oli vanhassa paikassa, mutta XL-vaatteet ihan toisella puolella myymälää ja blazerit oli tuotu niiden vanhalle paikalle. Blazereiden paikalla oli neuleita, ja urheiluvaatteet olivat myös uudessa paikassa. Nyt saa taas olla taas tarkka värien kanssa, koska oletetaan vaatteiden olevan UFF:n tietyssä värikoodisysteemissä esillä. Tosin heti huomasi, että asiakkaat alkoivat sotkea järjestystä. Miksi he eivät voi jättää sovitettuja vaatteita tangolle, kuten opastus on?

Maria saapui viimeisenä ja hän esitteli Emmille ja minulle trendivaatteiden jaottelun. Turkkeja ja turkishattuja on saapunut valtava määrä. Myös nahkavaatteita ja juhlamekkoja on paljon. Yksikin tyytyväinen asiakas löysi hyvin istuvan mustan iltapuvun. Minusta on hurjaa, että jotkut naiset pyytävät minua pukemaan heidät sovituskopissa, mutta kuuluuhan se asiakaspalveluun ja on ihan kivaakin. Itse en kyllä tulisi pyytäneeksi tuollaista apua.

Päivän päätteeksi lähdin tutustumaan Hämeenkadun UFF-myymälään. Sielläkin oli nuoria ihmisiä töissä. Sain oikein keksikahvit ja haastattelin työntekijöitä viedäkseni kuulumisia omille työelämätiedon opiskelijoilleni. Haastattelut liitän varsinaiseen URAKKA-raporttiin.


20.11.

En saanut kyytiä järjestetyksi Klaukkalaan ja julkisilla matka vaihtoineen, odotuksineen ja kävelyineen olisi vienyt neljä tuntia edestakaisin, joten menin klo 9 normaaliin tapaan Fredalle. Emmi jo odotteli oven edessä ja juttelimme vähän aikaa kunnes Anna tuli avaamaan oven. Pian saapui Mariakin ja myöhemmin Henna sekä iltavuoroon Gustavo.

Ensin vein aika tavalla sovitettuja vaatteita omille paikoilleen ja sitten jatkoin hälyttimien laittoa. Tänään laitoin hälyttimet naisten urheiluasuihin, farkkuihin,mekkoihin ja paitoihin. Sain myös pukea yhden mallinuken mieleni mukaan. Viritin sille myrkynvihreän mekon ja sen päälle kirjavan pitsineuleen. Tulos oli näköiseni ja mielestäni aika makea. Emmi teki aika paljon samaa työtä kanssani ja juttelimme koirista, vaatteista ja kouluista. Minullahan on amstaffi ja Emmillä cockerspanielin pentu.

Työpäivän jälkeen kävin Runeberginkadun UFF:ssä, mutta en saanut haastateltua ketään liikkeen toiminnasta, koska siellä oli vain yksi työntekijä paikalla. Jatkoinkin matkaa raitiovaunulla Mannerheimintien UFF:iin, jossa oli kaksi työntekijää vuorossa, joten toinen oli vapaa antamaan haastattelun. Kirjoitan sen myöhemmin puhtaaksi ja liitän raporttiini.


21.11.

Töissä oli rento päivä. Tai sitten alan niin tottua nykyiseen työhön, että se tuntuu rennolta. UFF vietti 25-vuotisjuhlaansa. Henna toi kauppaan karkkia asiakkaille jaettavaksi ja lähetti Emmin vielä ostamaan kakkua henkilökunnalle. Meillä olikin kolmestaan, Gustavo mukana, rattoisa kahvihetki työn lomassa. Juttelimme tietenkin koulusta ja työstä.

Gustavo oli hinnoitellut 40 solmiota. Joukossa oli kalliita, lähes 100 euroa maksavia merkkisolmioita, ja Gustavo arvuuttelikin minulla, minkä hinnan hän oli kuhunkin laittanut. Tunnistin merkit aika hyvin ja kun aikani arvailin hintaa, aloin osua melko lähelle oikeaa. Kalleimmat ovat meilläkin 20 euron luokkaa! Sain tehtäväkseni viedä solmiot alakertaan ja laittaa ne esille värien mukaan. Koska niitä oli niin paljon, pyysin Emmin avukseni. Nyt solmiot ovat hyvässä järjestyksessä miesten osaston takaseinällä.

Lisäksi me kaikki laitoimme päivän aikana hälyttimiä ja veimme "uusia" vaatteita varastosta myymälään. Henna kertoi, että joka päivä viedään uutta esille. Jos vaatteita alkaa olla liikaa, heikoimmin kaupaksi meneviä viedään takaisin varastoon alennuspäivien myyntiä odottamaan. Minusta näyttää, että farkkuja ja blazereitä menee huonoimmin kaupaksi. Sovituksessa on eniten mustia trikoovaatteita. Meille siivoojille on helpoin sellainen sovittaja, joka ottaa paljon samaa materiaalia ja väriä olevia vaatteita sovitukseen, koska ne on voi palauttaa kerralla paikoilleen. Palauttamista toki hidastaa se, että pitää tarkistaa, onko hintalapussa Y (trendi), B (isot koot) tai "tiroli". Ne viedään eri paikkaan.

Työkaverit alkavat olla tuttuja. Gustavo on tosi ihana: hän toi minulle eilen tikulla oopperaa, kun oli lukenut blogista, että pidän oopperasta. 

Menin suoraan töistä kotiin tekemään opettajan töitä. Verkkokurssieni tehtäviä ei ollut tarkastettu lainkaan sen jälkeen, kun 12.11. Totte lähti takaisin Lontooseen! Luulin, että sijainen oli palkattu työtä tekemään!? Käytinkin koko illan töiden tarkastamiseen ja oppilaiden ohjaamiseen. Opiskelijat ovat tottuneet saamaan numerot töistään jo samalla tunnilla, kun ne tehdään. Lisäksi tarkastan tavallisesti heidän palautuksiaan myös lauantaisin ja sunnuntaisin. Pelkäänpä, että palautteen puutteen vuoksi moni on menettänyt opiskelumotivaatiotaan. Ensi viikolla kurssit sulkeutuvat, ja tuolloin lopullinen totuus paljastuu. Koetan nyt ohjata niin paljon kuin "päivätyön" ohella ehdin, jotta kaikki saisivat kurssinsa läpi. Ahkeruus on ilomme! 


22.11.

Aamulla Gustavo avasi oven minulle ja Emmille. Oli ihanaa, kun kahviakin oli tarjolla ja vietinkin pienen hetken taukotilassa ennen päivän työn aloittamista. Ensin piti kantaa eilen sovitettuja vaatteita paikoilleen. Sen jälkeen laitoin hälyttimiä takahuoneessa olleisiin vaatteisiin. Sitten kiertelin myymälässä tarkastamassa, oliko joitakin jo hälytettyjä vaateryhmiä ilman hälyttimiä. Huomasinkin, että miesten kauluspaidoissa ei kaikissa ollut vielä hälyttimiä. Maria ja Anna tekivät hommia takahuoneessa, joten minä ja Emmi teimme pääasiassa siivousta lähes koko päivän. Aivan ennen päivän loppua laitoin hintalaput yhden tangon vaatteisiin. Hintalaput napsaistaan ensin kiinni vaatteisiin ja sen jälkeen vakituinen työntekijä hinnoittelee vaatteet. Minä olen harjoittelija, joten en saa hinnoitella enkä käyttää kassaa. Päivän päätteeksi menin suoraan kotiin ja tein opettajan  töitä kaksi tuntia tarkastamalla opiskelijoiden tekemiä verkkotehtäviä.

23.11.

Työpäivä käynnistyi jo klo 7 omalla leipätyöllä, sillä tarkistin  valinnaisen yhteiskuntatiedon viime viikolla palautetut tehtävät ja keskustelut sekä lähetin uutistoiminnalla opiskelijoille viestin siitä, missä kohdassa kurssilla ollaan menossa. Ilokseni ja kauhukseni huomaan, että tavallinen ilmiö eli loppukiri alkaa olla oppilaiden puolelta töiden palauttamisessa. Miten ihmeessä selviän kahdesta työstä yhtä aikaa? Minulla menee kuusi valinnaista kurssia ja kaksi pakollista sekä erillissuorittajien kurssi sekä rästikurssi. Olisipa Totte lisänä tarkastamassa palautuksia!

Töissä odotin Emmin kanssa taas oven takana. Anna saapui alakerrasta siivoamasta ja päästi meidät sisään. Ensin tavan mukaan palautimme sovitettuja vaattteita paikoilleen. Sitten napitimme ja vedimme vetoketjuja kiinni takeista ja paidoista. Henna, Gustavo ja Mariakin tulivat päivän mittaan työvuoroihinsa. Gustavon kanssa henkaroimme eli poimimme laatikosta vaatteita ja laitoimme niitä oikeanlaisiin henkareihin. Samalla oli mahdollisuus vähän keskustellakin. Minusta oli monikulttuurisuuden opettajana kiintoisaa kuunnella Uruguain ja Chilen elämäntavoista.

Päivän teemana siis oli henkarointi, vaikka välillä pistäydyin siivoamassa liikettä. Päivän lopuksi henkaroin Emmin kanssa, jonka TET-viikko loppui perjantaihin. Ihailimme kauniita vaatteita ja nauroimme hassuja vaatteita. Isot vaatepahvilaatikot ovat hauskoja tyhjennettäviä, koska tuolloin ei koskaan tiedä, mitä on odotettavissa.

Olen miettynyt omaa jaksamattomuuttani. Päädyin siihen, että koska olen tehnyt opettajan työtä 24 vuotta, olen niin tottunut istumatyöhön, että se osaltaan vaikuttaa siihen, että en jaksaisi millään seisoa tuntikaupalla. Toisaalta kyllä teen paljon arkiliikuntaa, koska en omista autoa ja koiran kanssa kolme lenkkiä päivässä. Lisäksi olen solakka ja olen aina luullut olevani ihan kohtuullisessa kunnossa ikään nähden. Kun tästä työstä selviän kunniallisesti loppuun, aion jatkaa samalla tavalla kuin aiemminkin.

26.11.

Taas oli maanantai ja se tuntui selkäkipuna ja polvien särkynä melko pian työn alettua. Ensin laitoin hälyttimiä myytäväksi valmisteltuihin vaatteisiin. Sitten tyhjensin sunnuntaina sovitetut ja paikalleen palauttamatta jätetyt vaatteet ympyrätangosta omille paikoilleen. Lisäksi laputin takahuoneessa  henkaroituja vaatteita ja aika ajoin siivosin myymälää.  Omasta mallinukestani oli myyty mekko, joten puin sen uudelleen taas pikkujouluhenkiseen tyyliin. Tuttu rutiinipäivä toisti itseään, ja sitähän työ monesti onkin hyvässä ja pahassa.


27.11.

Tänään oli Tiroli-päivä. Purin laatikosta Tiroli-vaatteita ja henkaroin ne tangolle, ja kun Maria oli laputtanut ja hinnoitellut ne, laitoin niihin hälyttyimet ja vein koko tangollisen myymälään, Siellä sijoitin jokaisen laadun (mies, nainen, takki, paita, blazer, liivi, neule, mekko) ja värin mukaan omalle paikalleen jo aiemmin myymälässä olevien Tiroli-vaatteiden joukkoon.

Muuten teinkin tavanomaista vaatteiden nostelua lattialta ja uudelleen henkarointia sekä sovitettujen vaatteiden paikoilleen vientiä. Päivä sujui taas eilistä paremmin, sillä otin aamulla srkylääkkeen polvien ja selän kipua vastaan ja sillä menolla pärjäsin koko päivän ilman kipuja.

Kotona piti taas tehdä monta tuntia opettajan hommia eli tarkastaa oppilaiden palauttamia tehtäviä.


28. -30.11.

Viimeisinä työpäivinä yllätti talvimyräkkä ja lisäkseni muitakin saapui myöhässä. Toisaalta ei esimerkiksi perjantaina juuri liikkunut  asiakkaita, koska oli järkevin olla kotona, ellei ollut pakko lähteä liikkeeseen. Sain myydyksi eräälle naiselle hyvän vettä hylkivän takin. Asiakaspalveluun jäi hieman enemmän aikaa kuin aiemmin. Viimeisinä päivinä minut ylennettiin istumatöihinkin vähäksi aikaa, sillä sain laputtaa sälää istuen. Perjantaina ennen lopullista lähtöäni henkaroin vielä ison laatikollisen miesten talvivaatteita ja sain ne myös laputetuksi. Sitten kysyin kuten oppilaat myymälänhoitajalta: saaks lähtee?

Gustavo oli leiponut pullaa ja kirjoittanut minulle kiitoslappusenkin. Myös myymälänhoitaja kiitti avustani. Mielestäni olinkin ollut avuksi paljon silloin alennusviikoilla. Loppuajan alennusten jälkeen huolehdin pääasiassa myymälän siisteydestä ja aika ajoin tein takahuoneen töitä.

Huomasin, että kulttuurishokin kaava toistui tässä Urakka-projektissa. Ensin ihastuin, sitten tulivat epäkohdat. Sen jälkeen taistelin niiden kanssa ja päädyin työrutiiniin. Viimeisellä viikolla alkoi jo kangastaa "kotiinpaluu". Kiitokset Gustavolle, Hennalle, Annalle ja Marialle! Oli kiinnostavaa päästä katsomaan vaatemyymälän takahuoneeseen, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin vaatteet ovat esillä meidän ostajien saatavilla.




 

Olen enää pari päivää töissä ja sitten lähden marraskuuksi pois Urakka-projektiin UFF-myymälään Helsinkiin. Totte tulee sijaiseksi. Kurssit ovat hyvin käynnissä ja toivon, että opiskelijat jatksavat puurtaa kokoon ainakin vaadittavat 30 pistettä, jotta kaikki saisivat kurssinsa läpi. Palaan joulukuun alussa uutta jaksoa vetämään.

Kiinnostavaa on päästä 23 opettajavuoden jälkeen kuukaudeksi oikeisiin töihin. Näen, mitä uutta työelämässä on koulumaailman ulkopuolella. Samalla myös työmatka lyhenee, sillä asun Helsingissä, eikä tarvitse tulla bussilla ja kahdella junalla joka päivä mennen tullen.


Rästiläisiä en voi poissaollessani auttaa enkä laittaa arviointeja, joten siirtäkää sellaiset asiat joulukuuhun.