DRAAMAN LÄHTÖKOHTIA

 

Orientoivat kysymykset

 

  1. Mitä on dramaturgia?

  2. Millaisia aiheita draama käsittelee? Miksi?

  3. Miksi draamoja tehdään?

  4. Millaisia rakenteita draamassa voidaan havaita?

  5. Mikä tekee draamasta kiinnostavan ja nautittavan?

 

Draaman lähtökohtia

 

Dramaturgia on oppi elokuvan rakenteesta ja muodosta. Elokuva alkaa kysymyksellä ja loppuu, kun sen kaikkiin kysymyksiin on vastattu. Esimerkiksi alussa näytetään murha ja lopussa tuomitaan kiinni saatu murhaaja. Draama jäljittelee oikeaa elämää, mutta sille on tyypillistä se, että tylsät kohdat jätetään pois. Draamalla pitää siten olla rakenne, eli alku ja loppu. Draaman tekijän täytyy muistaa pitää vastaanottajan mielenkiinto koko ajan yllä. Draaman avulla voi opettaa tai viihdyttää, mutta onnistunut draama on ennen kaikkea mielenkiintoinen.

 

Tunteet

 

Vastaanottaja  pitää saada tunteineen mukaan seuraamaan draaman ajassa eteneviä tapahtumia. Vastaanottajassa pyritään herättämään pelkoa, iloa tai myötätuntoa. Hänet yritetään saada itkemään ja nauramaan. Yksi katsojan kokema nautinto perustuu siihen, että vaikka elokuvassa tapahtuu kauheita asioita, hän voi turvallisesti nautti niistä kotisohvallaan.

 

Toiminnan syyt

 

Draaman henkilöiden välille luodaan ristiriitoja sen takia, että samanmielisten ihmisten toiminnasta on vaikeampi saada kiinnostavaa. Henkilöt pitää sysätä toimintaan keksimällä heille motiivi. Usein draaman alussa tapahtuu jokin vastoinkäyminen, ja sen voittamiseen käytetään koko lopputoiminta.  Esimerkiksi poliisisarjat ovat rakenteeltaan sellaisia, että rikos luo epäjärjestyksen yhteiskuntaan ja ratkaisu palauttaa järjestyksen.

 

Toiminnan eteneminen

 

Toiminta kannattaa rakentaa kysymysten ja vastausten varaan. Vastaanottajan mielenkiinto säilyy, jos joka osassa syntyy uusi kysymyksiä. Tyypillisin rakenne on sellainen, jossa on alku, jännityksen kasvaminen aina kliimaksiin eli huippukohtaan asti. Kliimaksista alkaa loppua kohti laskeva toiminta.

 

Draaman aiheet

 

Sanotaan, että perusaiheita on vain kolme: rakkaus, valta ja kuolema. Muut aiheet olisivat siten näiden muunnelmia. Lajiltaan draama saattaa olla komedia eli huvinäytelmä tai tragedia eli surunäytelmä. Toisaalta nykyään draamat ovat monesti realistisia, eli ne jäljittelevät arjen sattumuksia. Kannattaa kuitenkin valita kiinnostava aihe, ja kiinnostavaksi aiheen tekee se, että se koskettaa ihmisen perustunteita tai pyrkimyksiä.

 

Tehtävät

 

  1. Lue Sanoista eläviä kuvia kirjan sivut 8-13.

  2. Muistele jotain näkemääsi hyvää elokuvaa tai television draamasarjaa ja kuvaile sen rakenne lyhyesti noudattaen sivun 12 draaman kaarta.

  3. Keksi kolme draaman aloitusta, joissa on alussa tapahtumat liikkeelle sysäävä ristiriita eli konflikti.

  4. Milloin itse olet viimeksi kokenut katharsiksen elokuvaa tai sarjaa katsoessasi? Miten draaman tekijä oli synnyttänyt sinussa kyseisen tunteen?

  5. Keksi kolme panosparia kirjan sivun 11 mallin mukaan!

  6.  Millaiset aiheet sinun mielestäsi ovat kiinnostavimpia? Miksi?

  7. Vaikuttaako vastaanottajan ikä ja sukupuoli mielestäsi siihen, millainen aihe koetaan kiinnostavaksi? Miten?

 

DRAAMAN HENKILÖT

 

Orientoiva keskustelu

 

  1. Mitä tarkoittaa fiktiivinen henkilö?

  2. Miksi draamassa pitää olla henkilöitä?

  3. Miten henkilön luonne paljastuu?

  4. Miten henkilö voi muuttua tarinan aikana?

  5. Millainen henkilö on mielestäsi draaman päähenkilö?

Draama perustuu toimiviin henkilöihin. Henkilöllä on oltava tavoitteita tai päämääriä. Juoni kuljettaa henkilöä eri tilanteisiin. Katsoja muodostaa käsityksen henkilöstä hänen reaktioidensa, puheensa ja eleidensä sekä ulkonäkönsä perusteella.

Kun luodaan henkilöä, pitää miettiä, mikä tyyppi, luonne ja temperamentti hän on. Esimerkkinä tyypistä on vaikka saituri. Luonteeltaan saituri on ahne, säästäväinen ja tarkka. Temperamentiltaan saituri voi olla esim. hidas tai nopea. Henkilöhahmon luonteenpiirteiden pitää näkyä toiminnassa, ei puheessa.

1. Päähenkilö


Protagonistille eli päähenkilölle tapahtuu eniten asioita. Henki, kunnia, rakkaus, jotka voivat olla vaarassa, ovat yleensä sankarin toiminnan pääteemoja. sankarien  ei tarvitse olla realistinen. Sankari yleensä muuttuu ja kehittyy draaman tai videoelokuvan aikana. Myös ryhmä (esim. elokuvassa Hyvät, pahat ja rumat) voi olla päähenkilö.

2. Vastustaja


Antagonisti on päähenkilön vastavoima Hänen pitää olla kiinnostava hahmo, johon vastaanottaja saattaa samastua. Antagonistin tehtävä on kasata esteitä päähenkilön päämäärän saavuttamiselle. Tyypillinen vastustaja on esimerkiksi kilpakosija tai hankala pomo.

3. Auttaja

Auttaja on usein päähenkilöä vanhempi neuvonantaja, joka tukee tätä taistelussa antagonistia vastaan. Auttaja eroaa päähenkilöstä siinä, että hän ei muutu tarinan aikana. Hän on siis staattinen hahmo. Tyypillinen auttaja on päähenkilön vanhempi virkaveli.

 

1.    Liikkeelle paneva henkilö

Kuten nimi sanoo, liikkeelle paneva henkilö käynnistää tapahtumat aiheuttamalla jonkin ristiriidan. Hän saattaa olla tarinan roisto tai riivaaja, ja hän ei yleensä muutu kertomuksen kuluessa. Esimerkiksi Lännen elokuvassa riivaaja on rosvojoukko, jota päähenkilö yrittää saattaa telkien taakse.

5.  Portinvartija

Portinvartija on vastustajan liittolainen, ja hän kasaa esteitä päähenkilön tielle. Portinvartija pistää päähenkilön testaamaan voimiaan ja älyään, kun tämä joutuu ratkaisemaan, miten pääsee yli portinvartijan asettamasta esteestä. Esimerkiksi poliisisarjan taloudesta vastaava virkamies voi pihtailla lisäjoukkojen antamisesta tutkimuksiin.

6. Airut

Airut tuo päähenkilölle tärkeän viestin ja sysää tämän toiminnan johonkin suuntaan. Raamatussa enkeli tuo Marialle viestin Jeesuksen syntymisestä ja muuttaa Marian loppuelämän toiminnan suunnan.

7. Vastakohta

Vastakohta on päähenkilön pari, joka toimii koomisella tavalla. Tyypillinen vastakohta on hovinarri, joka paljastaa  kuninkaastaan katsojalle tiettyjä piirteitä samalla, kun tekee kuninkaansa naurettavaksi.

8. Kameleontti

Kameleontti teeskentelee olevansa muuta kuin on. Hän paljastuu kerronnan aikana. Kameleontti tuo tarinaan särmiä ja ristiriitoja sekä jännitystä. Tunnettu kameleontti on Raamatun Juudas, joka on ensin Jeesuksen opetuslapsi, mutta myöhemmin hänen kavaltajansa.

9. Varjo

Varjo säestää päähenkilön toimintaa. Hän voi olla positiivinen tai negatiivinen varjo. Yleensä hän kehittyy samaan suuntaan päähenkilön kanssa. Raamatun Johannes Kastaja on Jeesuksen positiivinen varjo.

10. Todistaja

Todistajaa käytetään näkemään sellaisia tapahtumia, joita hän pystyy välittämään katsojalle, vaikka muut toimijat eivät tiedä tapahtumasta. Siksi todistaja on tärkeä jännityksen luoja.

11. Läheisin suhde

Läheisin suhde on kertomuksessa se henkilö, jolle päähenkilö purkaa ilojaan ja huoliaan. Hän voi olla esimerkiksi puoliso, lemmikki tai työkaveri.

12. Viiden minuutin vierailija

Vierailija keskeyttää tapahtumat saapuessaan paikalle. Hän esiintyy draamassa vain kerran.

Tehtävät

 

  1. Lue sanoista eläviä kuvia kirjan sivut 27-32.

  2. Miten Lajos Egrin analyysi eroaa kolmiulotteisen henkilön analyysista? Kumpi on sinusta helpompi analyysitapa?

  3. Valitse yksi hyvin tuntemasi elokuva tai tv-sarja ja jaa sen henkilöille opettajan kirjoittaman tekstin esittämät roolit! Yritä löytää mahdollisimman monta roolia ja perustele valintasi henkilön toiminnan kuvaamisella!

  4. Katso www.yle.fi –sivuilta jokin draama ja kuvaa yksi sen henkilöistä Sanoista eläviä kuvia –kirjan sivun 32 mukaan.

  5. Keksi oma kolmiulotteinen henkilösi ja tee hänestä laaja esittely Sanoista eläviä kuvia –kirjan sivujen 27-31 mukaan.

 

TAVOITTEELLINEN TOIMINTA

 

Orientoiva keskustelu

 

  1. Millainen toiminta on tavoitteellista?

  2. Mitkä tavoitteet voisivat tyypillisiä esimerkkejä draaman tavoitteellisesta toiminnasta?

  3. Miten tavoitteeseen pyrkimisestä voi tehdä kiinnostavat?

  4. Missä draaman vaiheessa tavoite esitellään? Miksi?

  5. Milloin dramaattinen toiminta on päähenkilön osalta täydellinen?

 

 



Lue kirjasta "Sanoista eläviä kuvia" s. 14-18.

Kiinnitä huomiota siihen, että draamassa on kyse tavoitteellisen toiminnan kuvaamisesta. Henkilöillä pitää olla motiivi saavuttaa jokin päämäärä. Toiminta lähtee liikkeelle alkusysäyksestä. Alkusysäys on usein ristiriita, joka vaatii ratkaisua. Tavallisesti toiminta noudattaa jo antiikin Kreikassa kirjoittaneen Aristoteleen Runousopista tuttua draaman kaarta. Draaman kaari on seuraava: Aloitus sysää tapahtumat liikkeeseen.  Keskikohdassa tapahtuu kliimaksi eli käänne hyvään tai huonoon suuntaan. Loppu on laskevaa kaarta ja lankojen solmimista yhteen. Lopussa kaikki langan päät sidotaan. Tarina on kerrottu.

 

Kukin draaman henkilö toimii luonteensa  mukaan ja luonne näkyy toiminnassa. Draamassa ajatellaan kuvina. vain se on olemassa, mikä näkyy. Vaikka päähenkilö tähtää päämääräänsä, tapahtumat voi jakaa välipäämääriin, joita saavutetaan matkalla varsinaiseen päämäärään. Motiivi voi olla sisäinen eli tarve tai ulkoinen eli halu.

 

Päähenkilön pitää tarvita tai tahtoa asiaa, joka on toiminnan päämäärä. Yleisiä päämääriä ovat rakastetun valloittaminen, rikastuminen tai valtaan pääsy ja menestyminen. Päähenkilöllä pitää olla palava sisäinen motiivi toimia tavoitteensa mukaan. Pitää muistaa, että myös muilla henkilöillä on omat motiivinsa, jotka ovat heidän syynsä olla mukana draamassa.

Tehtävä

1 Lue kirjan sivut 17 ja 18. Millaista on sisäinen ja millaista ulkoinen toiminnan motiivi?
2. Kehitä jokaiseen alla olevaan kuvaan lyhyt toiminnan motiivi, joka sysää tapahtumat liikkeelle!

(katso kuvat kurssin sivuilta!

 kuva 1

 kuva 2

kuva 3

 kuva 4

 

 

DRAAMAN KÄSITTEITÄ

 

Orientoiva keskustelu

 

  1. Mitä mielestäsi tarkoittaa draamassa oleva käänne?

  2. Miten draaman kulkuun saadaan jännitettä?

  3. Miksi pitää kiinnittää huomio draaman esineiden esittelyyn?

  4. Milloin päähenkilön ylimielisyys ei johda rangaistukseen?

  5. Millaisia erehdyksestä johtuvia väärinkäsityksiä olet huomannut katsomissasi elokuvissa tai tv-sarjoissa?

 

Draaman käsitteitä

 

Tässä tekstissä törmätään muutamiin kreikan kielestä lainattuihin draaman peruskäsitteisiin. Käsitteet on selitetty suomeksi, mutta on hyvä oppia niiden viralliset nimet, koska työelämässä alkuperäisten nimien tunteminen on itsestään selvää. Lue myös sanoista eläviä kuvia –kirjan sivut 23-25.

 

Käänne

 

Käänteiden sijoittaminen draaman kulkuun on paras tapa ylläpitää vastaanottajan mielenkiintoa. Käänteissä kasataan esimerkiksi esteitä sille, ettei päähenkilö saavuta päämääräänsä liian helposti. Toisinaan päähenkilö joutuu kulkemaan jopa poispäin tavoitteestaan.

 

Kausaliteetti

 

Kausaliteetti-suhteella tarkoitetaan sitä, että draaman kohtaus noudattaa syy ja seuraus –rakennetta. Tällaisia syy ja seuraus –kohtauksia voi sijoittaa useita koko draaman pituuden ajaksi. Syy ja seuraus –suhde on usein yksinkertainen. Esimerkiksi herätyskello soi ja päähenkilö avaa silmänsä. Soittoääni on syy ja silmien avaus seuraus.

 

Hamartia

 

Hamartia on päähenkilön tekemä kohtalokas virhe. Hamartia-virhe johtuu aina tietämättömyydestä tai erehdyksestä. Esimerkiksi päähenkilö luulee, että tuleva puoliso  rakastaa häntä ja menee siksi  naimisiin, mutta puoliso onkin kiinnostunut päähenkilön omaisuudesta.

 

Tyypillinen klassisen Kreikan draaman esimerkki hamartiasta on näytelmässä ”Kuningas Oidipus”, jossa päähenkilö menee tietämättömyyttään naimisiin oman äitinsä kanssa. Tragedian jännitystä lisää se, että katsoja on ennen Oidipusta saanut selville, mikä Oidipuksen erehdys on.

 

Anagnorisis

 

Tunnistaminen eli anagnorisis tapahtuu silloin, kun päähenkilö ymmärtää erehdyksensä ja muuttaa toimintansa suuntaa. ”Kuningas Oidipus” –näytelmässä äiti/vaimo tappaa itsensä ja Oidipus sokaisee silmänsä ja lähtee kulkurina vaeltamaan pois valtakunnastaan.

 

Hybris ja nemesis

 

Hybris ja nemesis ovat pari. Hybris tarkoittaa ylimielisyyttä ja nemesis kostoa. Usein päähenkilö toimii aluksi hybriksen vallassa, mutta joutuu nöyrtymään ja muuttumaan tarinan kuluessa. Ellei hän suostu muuttumaan, hän joutuu nemesiksen uhriksi. Toki jokainen päähenkilö ei ole ylpeä hybriksen vallassa toimiva hahmo.

 

Istutus ja lunastus

 

Kirjailija Anton Tsehov on sanonut, että näytelmässä ei pidä ripustaa haulikkoa seinälle, ellei sitä jossain vaiheessa käytetä. Draaman rekvisiitta pitää valita huolellisesti, ja kaikilla tavaroilla on oltava motiivinsa. Istutus tarkoittaa juuri esineen esittelyä ja lunastus sen käyttämistä myöhemmin. Ideana on se, että vastaanottaja on aiemmin nähnyt esineen ja osaa valmistua siihen, että sitä tullaan hyödyntämään draaman jossain vaiheessa.

 

Tehtävät

 

1 Lue kirjan sivut 23-25

 

Kirjoita synopsis (katso ohje sivulta 88) itse keksimästäsi tarinasta. Sisällytä tarinaan hybris, nemesis, hamartia, anagnorisis, istutus ja lunastus. Muista, että draaman tulee sisältää käänteitä. Noudata rakennetta alku, keskikohta /suuri käänne eli peripeteia) ja loppu.

 

2. Esittele synopsis muille opiskelijoille. Työt katsotaan yhdessä.

 

 

KOLMINÄYTÖKSINEN RAKENNE

 

Orientoiva keskustelu

 

1. Olet katsonut useita draamoja. Miten henkilöitä yleensä esitellään?

2. Miten draaman miljöö eli aika ja paikka esitellään draaman aluksi?

3. Miksi draamassa on rakenne?

4. Millaisia draaman lajityyppejä eli genrejä tiedät?

5. Mikä on yhteistä draaman lopuille?

 

 

Kolminäytöksisyys

 

Draamaa tehtäessä voi valita useita erilaisia rakenteita, mutta yksi yleisimmistä on kolminäytöksisyys. Se esitellään tässä tekstissä osa eli näytös kerrallaan.

 

Ensimmäinen näytös

 

Lajityyppi paljastuu ensimmäisessä näytöksessä. Valitaan siis, tehdäänkö komediaa, tragediaa vai realistista draamaa. Alalajeja ovat muun muassa ooppera, musikaali, operetti, dekkari, sotaelokuva, kauhuelokuva, lastenelokuva ja  toimintaelokuva. Lajeja voi sekoittaa, ja silloin puhutaan postmodernista draamasta. Ainakin aloittelevan käsikirjoittajan kannattaa pysyä yhdessä tyylissä (koominen tai traaginen) ja genressä (lajityypissä).

 

Pitää valita, missä ympäristössä (miljöö) toiminta tapahtuu. Ympäristöä ovat aika, paikka ja sosiaaliset suhteet. Ympäristön lisäksi henkilöt esitellään ensimmäisessä näytöksessä. Kannattaa

valita sopiva määrä henkilöitä ja antaa päähenkilölle iso rooli jo alkuvaiheessa. Tällöin vastaanottaja havaitsee, kuka henkilöistä on päähenkilö.

 

Draaman alussa henkilöt pitää esitellä. Paras tapa esitellä henkilöt on kuvata heitä toimimassa itselleen luonteenomaisella tavalla. Täytyy löytää luonteva keino tuoda esille henkilöiden nimet ja heidän suhteensa.

 

Kun laji ja tyyli, miljöö ja henkilöt ovat selvillä, pannaan tapahtumat käyntiin. Alku on draaman tärkein osa: sen perusteella vastaanottaja jatkaa katsomistaan tai alkaa tehdä jotain kiinnostavampaa. Alkuun kannattaa sijoittaa jokin seuraavista: ristiriita, päähenkilön päätös saavuttaa itselleen tärkeä päämäärä, ennakointi, ilmoitus, panokset tai teaser.

 

Aloitusesimerkkejä

 

Ristiriita: Poika haluaa ammattiurheilijaksi, mutta isä vaatii häntä menemään lukioon.

Päämäärä: Poika vannoo kavereilleen päätyvänsä Manchester Unitedin pelaajaksi.

Ennakointi: Näytetään poika pelaamassa Manchesterin paidassa ja sitten aletaan kuvata häntä peruskoulun penkillä.

Ilmoitus: Valmentaja tuo uutisen siitä, että joukkueen paras pelaaja tulee myöhemmin valittua maajoukkueeseen. Tästä alkaa pojan päämäärän tavoittelu.

Panokset: Esitellään panospari huippu-urheilija ja tavallinen lukiolainen rinnakkain.

Teaser = Esitellään lyhyinä kuvina pojan vaiheita koululaisesta huippu-urheilijaksi ja sitten aletaan kertoa tarinaa alusta pitäen.

 

Lue Sanoista eläviä kuvia sivut 34-37, joissa kuvataan ensimmäisen näytöksen rakentamista.

 

Toinen näytös

 

Toisessa näytöksessä on tärkeintä muistaa, mistä tarinassa on kysymys. Ei saa harhautua sivupoluille, vaan pitää seurata tarinan punaista lankaa, sen juonta ja teemaa. Tärkeintä on säilyttää vastaanottajan mielenkiinto. Sen voi  taata sijoittamalla tarinaan nipistyksiä (pinch), joissa muistutetaan teemasta.

 

Lisätietoa on kirjan sivulla 37.

 

Kolmas näytös

 

Kliimaksi sijoittuu kolmannen näytöksen loppupuolelle. Kliimaksin jälkeen toiminta laantuu loppua kohti ja alussa asetettu ongelma ratkaistaan ja lankojen päät solmitaan. Yleensä hyvä voittaa ja paha häviää. Tasapainotila palautetaan. Loppu voi olla avoin tai suljettu. Kummassakin lopussa pääjuoni umpeutuu, mutta avoimessa lopussa sivujuonia jätetään auki.

 

Tehtävät

 

Watteaun maalauksessa on nuori nainen ja hirviö. (KUVA kurssin sivuilla)

1. Kuvaa miljöö eli aika ja paikka! Kuka on päähenkilö? Mikä on hänen ongelmansa ja päämääränsä? Mikä on tarinan ristiriita?

2. Kuvaa, miten esittelisit henkilöt ja heidän suhteensa!

3. Kirjoita kuvan tarinalle erilaista kolme aloitusta. Käytä siis kolmea tietämääsi aloitusrakennetta!

4. Miten tarina kehittyy? Mikä on kliimaksi? Miten tarina loppuu? Voittaako hyvä vai paha?

 

JAKSO JA KOHTAUS

 

Lue Sanoista eläviä kuvia -kirjan sivut 43-48!

 

Kohtaus

 

Kohtaus on elokuvan pienin osa. Kukin osa on tärkeä kokonaisuuden muodostumisen osa, eli yhtään kohtausta ei pitäisi pystyä poistamaan. Kohtauksessa aika ja paikka pysyvät samana, eli jos niistä jompikumpi muuttuu, on kyse jo uudesta kohtauksesta.

 

Rakenteeltaan kohtauskin koostuu kolmesta tutusta osasta eli siinä on alku, keskikohta ja loppu. Kiinnitetään huomio kohtauksen tarkoitukseen. Kun tarkoitus on saavutettu, kohtaus on valmis. Esimerkiksi kun kohtauksen tarkoitus on esittää rakkaudentunnustus, asetetaan henkilöt yhteiseen tilaan ja kun rakkauden tunnustus on tehty, siirrytään seuraavaan kohtaukseen. Kun kirjoitetaan käsikirjoitusta, kannattaa kunkin kohtauksen sisältö tiivistää yhteen virkkeeseen.

 

Kohtauksia voidaan käyttää esittelyyn, avainasioiden esittämiseen (avainkohtaus), kuljetukseen ja suvannon eli hiljaisemman etenemisen kuvaamiseen. Tarinan alkuun sijoitetaan esittelykohtaus, ja siinä paljastetaan henkilöiden nimet ja suhteet sekä aika ja paikka (miljöö). Avainkohtauksia on alussa, kliimaksissa ja lopussa. Niissä on kertomuksen tärkeimpiä asioita. Kuljetuskohtauksissa vaihdetaan paikkaa ja aikaa. Tuodaan jollain tavalla siis siirtyminen esiin. Esimerkiksi siirrytään junalla toiseen kaupunkiin tai katsellaan auringon nousua. Suvantokohtaus on hyvä sijoittaa intensiivisen (kiihkeän) tunnelman jälkeen ikään kuin rauhoittamaan toimintaa ja siten luomaan siihen rytmiä.

 

Jakso

 

Saman idean sisältämät kohtaukset niputetaan jaksoksi. Niistä muodostuu koko tarinan sisälle pienempiä tarinoita. Näin tapahtuu esimerkiksi ”Manillaköysi”-elokuvassa. Jakso voi myös olla takautuma tai etuuntuma, jolloin sen avulla rikotaan kertomuksen kronologista (ajassa etenevää) rakennetta.

 

Tehtävä

Katso Manillaköysi-elokuva ja kirjoita muistiin sen jaksot ja niiden sisältö!

 

 

DIALOGI

 

Dialogi ei ole pääasia, vaan elokuvassa pitää pyrkiä mahdollisimman suureen kuvakerronnan määrään. Henkilökuvauksessa pitää ottaa huomioon, että henkilökuvan tulee näkyä myös dialogissa. Se tarkoittaa sitä, että jokaisen henkilön pitää puhua omalla tavallaan (puhetapa, sanavarasto, murteet).

 

Dialogi eli vuoropuhelu on kuitenkin tehokas keino välittää tietoa, kuljettaa tarinaa, paljastaa ihmisen luonnetta, kokemuksia ja heidän keskinäisiä suhteitaan. Joskus henkilö kuitenkin puhuu ääneen yhtä ja tarkoittaa toista, ja tuollainen pettäminen pitää osata kertoa niin sanotulla alatekstillä eli ilmein, elein, äänensävyllä ja toiminnalla. Esimerkiksi saippuaoopperoissa (Salatut elämät)  ihminen saattaa valehdella puheellaan, mutta irvistelee henkilön selän takana.

 

Katso sanoista eläviä kuvia sivu 94. Siellä esitellään, miten dialogia kirjoitetaan. Kirjoitettaessa kannattaa olla lyhytsanainen. Jokaisen puheenvuoron pitää kuljettaa kerrontaa eteenpäin.  Dialogissa on kaksi tapaa puhua myös silloin, kun puhuja ei näy kuvassa, Voice Over (V.O.) –tilassa kuuluu vain puhujan ääni, mutta hän ei ole kohtauksen tilassa ,  ja Off Screen –tilassa  (O.S.) puhujaa ei näy, mutta hän on kohtauksen tilassa, esimerkiksi puhuu puhelimeen.

 

Tehtävä


Kirjoita lyhyt dialogi kurssisivuilla olevaan kuvaan.

 

KÄSIKIRJOITTAMISEN PROSESSI

 

Käsikirjoittamisen prosessi sisältää havainnot, ideat, teeman, aiheen, synopsiksen ja treatmentin. Tässä tekstissä esitellään käsikirjoittamisen syntymisen vaiheita. Katso myös ”Sanoista eläviä kuvia” –kirjan  sivut 83-89.

 

  1. Havainnot

 

Käsikirjoittajan kannattaa tehdä havaintoja aina kun se on mahdollista. Kannattaa tarkkailla ihmisiä ja tapahtumia sekä kuvitella niistä erilaisia kertomuksia. Voi myös tehdä itselleen kysymyksiä.

 

  1. Idean synnyttäminen

 

Havainnoinnin pitäisi johtaa ideoiden synnyttämiseen siten, että havaitsija tulkitsee havaintojaan. Kun katselee ihmisiä ja seuraa tapahtumia, niistä kannattaa tehdä omia tulkintojaan. Tulkinnoista syntyy idea sitä, miten jonkin asian voisi kertoa muille käsikirjoituksen keinoin.

 

  1. Teema

 

Ideasta  pitäisi olla mahdollista luoda ”lause”. Kyseinen lause on teema. Teeman pitää olla toiminnallinen, sillä draama on tavoitteellista toimintaa. Pitää muistaa myös panokset ja ristiriidat.  Kannattaa myös pysyä teemassa eli ei saa harhautua kirjoittamaan jostakin muusta.

 

 Esimerkiksi havainto voisi olla se, että näkee nuorten miesten ihailevan huippupelaajia. Idea syntyy omasta tulkinnasta, että kertomus huipulle tähtäävästä pojasta voisi olla katsojalle kiinnostava. Teema olisi tuolloin ”kunnia ja menestys on tärkeintä elämässä”.

 

  1. Aihe

 

Aihe on se, mistä tarina kertoo. Se on konkreettinen, kuten ”Poika päättää panostaa huippu-urheiluun, vaikka perhe vastustaa ja opinnot jäävät”.

 

  1. Synopsis

 

Luonnostelma eli synopsis sisältää henkilöt ja keskeiset tapahtumat. Jos tehdään kolminäytöksinen draama, synopsiksessa on

alku,

ensimmäinen näytös ja ensimmäinen käänne,

toinen näytös ja toinen käänne,

kolmas näytös ja kliimaksi eli huippukohta,

loppu.

 

Koska synopsis on luonnos, sen pituus on noin 300 sanaa. Se kirjoitetaan suorasanaisesti eikä siihen sisällytetä dialogeja. Synopsis lähetetään mahdolliselle tuottajalle tai rahoittajalle, eli sen avulla yritetään myydä elokuva.

 

  1. Treatment

 

Treatmentin pituus on 10-30 sivua. Se on proosamuotoinen tarkka kertomus käsikirjoituksesta. Se sisältää samat asiat kuin synopsis, mutta kuvaa siis laajemmin elokuvan sisältöä. Kannattaa muistaa toiminnallisuus, tilanteiden kuvaus ja kiinnostavuus. Dialogia ei siihenkään kirjoiteta.


Tehtävä


Kirjoita synopsis itse keksimääsi draamaan noudattaen aiemmin oppimiasi draaman rakentamisen piireitä! Työ esitellään kaikille!

__________________________________________________________________-

 

SANKARIN MATKA

 

Lue sanoista eläviä kuvia –kirjan sivut 61-62 ja 73-80. Seuraavassa on lyhyesti kerrottu, millainen rakenne sankarin matkassa yleensä on. Sankarin matka –ajatus perustuu siihen, että on olemassa sellaisia myyttejä (taru, uskomus), jotka eivät liity tiettyyn kulttuuriin tai aikaan, vaan ovat kaikille ihmisille yhteisiä.

 

Sankarin matka on nimensä mukaan matka, ja se suuntautuu joko konkreettisesti paikasta toiseen tai jopa ihmisen sisimpään. Matka jakautuu erilaisiin vaiheisiin, ja sen kulkuun liittyy erinäisiä myyttisiä henkilöhahmoja.

 

Ensimmäinen näytös

 

Sankarin matka koostuu useista vaiheista. Kuten kolminäytöksisessä draamassa ensin esitellään henkilöt ja tilanne.

 

 

Sen jälkeen tulee ristiriita, joka sysää tapahtumat liikkeelle. Asetetaan panokset ja laaditaan se päämäärä, johon pyritään. Joku voi esittää myös konkreettisen kutsun seikkailuun. Jotta katsoja saadaan jännittämään sankarin puolesta, tämä ensin kieltäytyy kutsusta ja vasta asiaa ja panoksia tarpeeksi punnittuaan lopulta päättää ottaa haasteen vastaan. Kuviossa voi olla mukana jokin oppi-isäkin, joka tukee sankarin halua lähteä seikkailemaan.

 

Toinen näytös

 

Toisen näytöksen miljöö on yleensä tuntematon maailma. Toisessa  maailmassa on myös erilaisia esteitä, portteja ja niitä valvoo portinvartija, joka siis aiheuttaa esteitä sankarin etenemiselle. Kamppaileminen erilaisten esteiden kanssa luo jännitystä ja dynamiikkaa tarinaan. Välillä on hyvä jättää sankari alakynteenkin.

 

Sankari oppii uuden maailman tavat yrityksen ja erehdyksen kautta. Myös ystävät ja viholliset hän oppii erottamaan näiden toiminnan mukaan. Sankari jatkaa matkaa kohti pyhintä ja valmistautuu suureen testiin. Hän on myös todennut, ettei voi enää kääntyä takaisin, vaan seikkailu on suoritettava loppuun.

 

Sankari joutuu tulikokeeseen ja läpäisee sen ja saa palkinnon. Usein sankari myös muuttuu tulikokeen suorittamisen seurauksena.

 

Kolmas näytös

 

Kolmas näytös on paluumatka alkuun. Sen aikana saavutetaan kliimaksi, jossa hyvä ja paha kohtaavat, ja yleensä hyvä voittaa. Sankari palaa muuttuneena henkilönä takaisin. (katso sivu 73).

 

Tehtävä

Kirjoita itse keksimäsi tarina sankarin matkan muotoon!

 

 

KÄSIKIRJOITUKSEN MUOTO

 

Lue sanoista eläviä kuvia –kirjan sivut 90-95.

 

Käsikirjoittaminen on sidoksissa tarkkaan muotoon. Muotoa pitää oppia käyttämään, sillä sitä tarvitaan aina, kun kirjoitettua käsikirjoitusta tarjotaan tuottajalle tai rahoittajalle.

 

Käsikirjoituksen muodossa pätevät seuraavat asiat:

  1. Yksi liuska vastaa noin yhtä minuuttia elokuvasta.

  2. Teksti kirjoitetaan WORDillä, Kirjasintyyppi on Courier New, kirjasinkoko 12 ja riviväli 1.

  3. Kirjoitetaan kansilehti, johon tulevat käsikirjoituksen nimi, käsikirjoittajan nimi ja hänen yhteystietonsa.

  4. Henkilöluettelo sisältää tärkeimpien henkilöiden nimet, iät, keskinäiset suhteet ja lyhyen kuvailun ulkonäöstä.

  5. Kohtaus koostuu kohtausotsikosta, parenteesista ja dialogista.

  6. Kohtausotsikko jakautuu aikaan, paikkaan sekä sisä- ja ulkotilaan.

  7. Parenteesi kuvaa toimintaa ja miljöötä sekä henkilöitä.

  8. Dialogi sisennetään. Henkilö näkyy tai hänen äänensä vain kuuluu tai hän on tilassa, mutta ei näy kyseisellä hetkellä.

Tehtävä

Kirjoita tekemäsi sankarin matkan tarinan alusta sivun mittainen elokuvakäsikirjoituksen alku eli noin 300 sanaa!