Kokonaiskysyntä koostuu kolmesta asiasta eli yksityisten ihmisten kulutuskysynnästä ja investoinneista, julkisesta kulutuskysynnästä ja investoinneista sekä viennistä.

 

Yksityinen kulutuskysyntä on yleensä vakaata, mutta erilaiset muutokset vaikuttavat siihen. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi työttömyys, sairaus tai opiskelu, jotka vähentävät ihmisten palkkatuloja. Tavallisen ihmisen elämässä tapahtuvat tulon vaihtelut eivät vaikuta suhdanteisiin muulloin kuin silloin, jos suuri osa ihmisistä käyttäytyy erityisellä tavalla. Esimerkiksi jos lainaa tarjotaan halvalla korolla, ja ihmiset innostuvat siksi ottamaan lainaa, heidän rahamääränsä kasvaa, ja siten myös kulutuskysyntä kasvaa. Tämä voi johtaa nousukauteen, josta tullaan lopulta alas, kun korot nousevat eli rahan hinta nousee.

 

Samaan aikaan, kun yksityinen kulutus lisääntyy, julkisen sektorin kannattaa vähentää omaa kulutuskysyntäänsä. Siten se voi loiventaa nousukauden jyrkkyyttä.

 

Vienti lienee kuitenkin suhdannevaihteluiden pääsyy. Aina kun ostamme ulkomailta enemmän kuin viemme pois kotimaasta, velkaannumme ulkomaille. Tämän takia kotimaisten tuotteiden ja palvelujen kulutus on oman maan taloudelle suotuisampaa.

 

Yritykset investoivat niillä rahoilla, joita kuluttaja on säästänyt pankkiin. Jos yrityksellä menee hyvin, se yleensä sijoittaa voittojaan investointeihin, jolloin nousukausi kiihtyy. Toisaalta rahan hinta eli korko voi olla suuri tai yrityksellä ei ole vakuuksia, jolloin sen ei kannata lainata.

 

 

 

Euroopan keskuspankki hoitaa EU:n alueen rahapolitiikkaa. Jos valtio on ajautumassa lamaan, keskuspankki saattaa elvyttää kysyntää alentamalla korkotasoa. Korkohan on rahan hinta, eli jos se on alhaisempi, raha on halvempaa ja silloin sitä kannattaa "ostaa".

 

Kun taas eletään nousukautta, rahan hintaa pitää nostaa. Kun raha muuttuu kalliiksi, lainan ottamisen halu vähenee. Tuolloin raha kotiutuu pois kulutuksesta. Kun raha liikkuu vähemmän, kulutuskysyntä vähenee ja se johtaa nousukauden taittumiseen. Julkinen sektori voi myös nostaa veroja tai vähentää sosiaalietuuksia vähentääkseen tuhlattavaa.